Minkä tyylinen oppija olen? Minkälainen tapa oppia ohjelmointia sopii itselleni?

Toinen kymmenen tärkeyspisteen otsikko yllä. Varsinkin ensimmäinen kysymys on jokaiselle opiskelijalle ja jopa ihmiselle tärkeä asia, jonka keksimiseen voi mennä kauankin aikaa. Jälkimmäinen kysymys tarkentaa ensimmäistä, joten rajaan tämän kirjoituksen aiheen ohjelmoinnin opiskeluun.

Olen aina ollut hirveän laiska opiskelemaan mitään itselleni vähänkään tylsää tai vastenmielistä. Ohjelmointi lukeutuu molempiin kategorioihin. Siksi kurssilla olevat teoriatehtävät ovat olleet tuskallisia tehdä, vaikka niistä läpi selvisinkin. Itse ohjelmointi menee ihan hyvin, ja koen oppivani sitä nopeimmin kokeilemalla. Kurssikirjaa en ostanut, vaan lainasin kirjastosta, mutta se maksoi minulle 11 euroa, koska kaksi kertaa unohdin uusia lainan ja sainpa tilille hetkeksi lainauskiellonkin.🙂

Itse asioista selvää ottaminen on raskasta ja aikaavievää. Varsinkin graafisiin käyttöliittymiin liittyvät asiat ovat tämän vuoksi olleet minulle raskaita. Sadat valmiit luokat ja niiden tuhannet metodit ja niistä sopivimpien etsiminen ja löytäminen ovat varmasti alkukynnyksen ylittymisen jälkeen käteviä käyttää, mutta minulle opettelun henkinen muuri on liian korkea ylitettäväksi – tai ainakin on ollut tähän asti.

Pidän vihjeiden perusteella tekemisestä, ja siksi olenkin aina nauttinut Studio1-kurssin ohjelmointiosan tehtäväkierroksista, joissa kerrotaan, missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä ja miltä niiden tulee näyttää. Jopa käytännön toteutukseen saa vähän apua, tai ainakin on kerrottu, mistä aiheeseen liittyvää teoriaa kannattaa opiskella. Varsinkin tänä vuonna vihjeet olivat tehtävänantojen välittömässä yhteydessä, mikä auttoi omaa keskittymistä ja opiskelua paljon. Minulle yhdessä tekeminen on aina ollut mieluisaa, mutta Studio1-kurssin suuresta yhteisöllisyydestä huolimatta ohjelmoimisesta on jäänyt vähän negatiivinen kuva ”yksinäisen puuhasteluna”. Ehkä siksikään ohjelmointi ei ole minun lempitekemistäni, etten usko koskaan haluavani tehdä tai suunnitella ohjelmia käytännön tasolla.

OLOsessioissa on hyvä idea, pienryhmäoppiminen ja asioiden pureskelu yhdessä, mutta sen toteutus on mielestäni itselleni sopimaton. Olisi hyvä, jos tilaisuudessa olisi puheenjohtajana asioista eniten tietävä, jolta olisi helppo kysyä mitä tahansa mieleen tulevaa ongelmaa. Tällä hetkellä OLOsessiot ovat ryhmäläisten yhteistä pohtimista asioista, joista assistentit jo valmiiksi tietävät erittäin paljon mutta ovat taka-alalla. Itselleni voisi sopia paremmin suorempi ”tässä aihe, lähdetään purkamaan tällä tavalla” -lähestyminen kuin Post-it -laput, tussit ja seitsemän tuskaista askelta. Myös se, että tapaamisen puheenjohtajaksi joutuu joku tehtävään sopimaton tai sitä haluamaton henkilö, on mielestäni aivan turhaa. Jos tapaamisen perusideassa on mielestäni joku virhe, asioiden omaksuminen ja niistä keskusteleminen vaikeutuvat minulle henkilökohtaisesti aika paljon. Itselleni sopisi ehkä parhaiten, että asiat käytäisiin läpi yhdessä ja pienryhmätasolla mistä tahansa asiasta voisi herättää keskustelua, jos ei ymmärrä tai haluaa lisäselvitystä. Keskusteluun voisivat osallistua kaikki, mutta sitä johtaisivat assistentit käytännönläheisin esimerkein. Tähän suuntaan ollaan ymmärtääkseni oltu muutama viime vuosi siirtymässäkin.

Tentissä huomasin, että ensimmäisten kahden osan teoriat eivät olleet ollenkaan tarvittavalla tavalla hallussa, mutta se oli odotettavaakin laiskasta lukemisesta johtuen. Tämä kaikki heijastui myös ohjelmointitehtäviin, joissa kesti aina aikansa opiskella tulevaa teoriaa ennen kuin pääsi kunnolla vauhtiin. Tekemällä teoriatehtävät kunnolla olisi ehkä säästänyt joissain ohjelmointiharjoitusten asioissa, mutta oppinut ehkä paljon sellaistakin, jota ohjelmointiharjoituksissa ei suoranaisesti tarvinnut. Minulle hieman vastenmielisen aihepiirin asiat eivät motivoineet tarpeeksi opettelemaan kaikkia asioita kunnolla.

Itselleni siis ohjelmoinnin opiskeluun sopivat parhaiten yhdessä tekeminen ja avoin keskustelu asioista enemmän tietävien kanssa, sekä käytännön kokeileminen ja itse tekeminen. Asioiden opettelu ennakkoon oppikirjoista tai nettiartikkeleista ei välttämättä ole se omin juttu, vaikka se varmasti paljon olisi oppimista helpottanutkin.

-Henri

0 Responses to “Minkä tyylinen oppija olen? Minkälainen tapa oppia ohjelmointia sopii itselleni?”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: