Viimeinen naula Studio 1:n arkkuun

Nyt on viimein tullut se päivä, jolloin voimme kaikki jättää 14 opintopisteen suuruisen kurssin taaksemme. Studio 1 koostui informaatioverkostojen ohjelmointikurssista ja OLO-menetelmällä suoritettavasta Studio 1-nimisestä kurssista. Kurssin aloittamisesta tuntuu kuluneen vuosia. Se on ollut matka, jolle en ehkä mielelläni lähtenyt. Silti nyt, kaiken jälkeen, tiedän että se kannatti. Olen viimeisen 5 kuukauden aikana oppinut paljon, vieläpä itselleni aikaisemmin täysin tuntemattomasta asiasta, ohjelmoinnista. Ehdottomasti eniten olen kuitenkin oppinut itsestäni.

Mikään suorittamani kurssi ei ole ollut yhtä monipuolinen ja samalla työläs. Tuskin mikään muu kurssi tulee ikinä olemaankaan. Ohjelmointitehtävien sienet, merirosvot ja muut oliot tulivat uniin, jotka eivät useimmiten edes olleet painajaisia. On vaikeaa kuvitella, millainen syksy olisi ollut ilman Studio 1:ä. Se yhdisti phuksit tiiviiksi ryhmäksi. Kummallista, kuinka haikea olo minulla nyt on, vaikka moneen kertaan kurssin aikana kirosin sen syvimpään manalaan.

Kurssi koostui viikottaisista OLO-sessioista, viidestä esseestä tai käsitekartasta, kuudesta Java-ohjelmointitehtävästä, blogikirjoituksista ja projektista. Tässä vaiheessa voi tietysti spekuloida, kuinka paljon paremmin kaikki olisi pitänyt hoitaa. Valitettavasti minulle tärkein tavoite oli päästä kurssista läpi. Syksyn edetessä ja ymmärryksen lisääntyessä tavoitteet asettuivat korkeammalle. Tästä opin ainakin sen, että ikinä ei kannata heti aluksi päättää, että suoriutuu rimaa hipoen. Koko kurssin onnistunein osio oli ehdottomasti projekti, vaikka juuri se pelotti minua etukäteen eniten. Kuitenkin sen koodaaminen tuntui helpolta ja samalla sopivan haastavalta. Projektin tekemällä todistin itselleni, että minäkin voin saada aikaiseksi jotakin niin hienoa kuin toimivan tietokoneohjelman.

Kurssin järjestelyistä voisin sanoa, että pääpiirteittäin ne olivat toimivia. Kuitenkin alussa, kun ohjelmointitaidot ja itseluottamus olivat alhaisimmillaan, muutama demoluento olisi ollut hyödyllinen. Aluksi en ymmärtänyt virheilmoituksia tai XEmacsin käyttöä Javan syntaksista puhumattakaan. Toki tekemällä oppiminen oli tehokasta, mutta alussa valitettavan hidasta. Assistentin apu oli välttämätöntä, mutta vaikeaa saada, koska lähes kaikki tarvitsivat apua. Myöhemmin assistenttien avusta ei ollut läheskään niin riippuvainen kuin ensimmäisinä viikkoina.

Esseet ja käsitekartat olivat asioiden sisäistämisessä varsin hyödyllisiä, joten niiden painoarvo arvostelussa olisi voinut olla suurempi. Edellisen teoriatehtävän arvosanaa ei innostanut lähteä parantamaan, kun tiesi yhden tehtävän painoarvon olevan vain 2 %.

OLO-menetelmään tutustuminen oli mielenkiintoista, mutta tuntui että siitä ei ollut suurempaa hyötyä ohjelmoinnin oppimisen kannalta. Jonkin toisen aihepiirin parissa menetelmä on todennäköisesti toimiva ja hyödyllinenkin. Menetelmän käyttö tuntui välillä jotenkin luonnottomalta ja turhalta, varsinkin kun sen seitsemää kohtaa yritettiin aluksi noudattaa liian kirjaimellisesti, eikä uskallettu ”antaa tajunnan virrata”.

Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin tyytyväisyys siitä, että sain käytyä kurssin kunnialla loppuun. Kokemus oli todella avartava ja tajunnan räjäyttävä🙂 Kiitos siis assistenteille ja opiskelijatovereille ikimuistoisesta kurssista!

– Asta

0 Responses to “Viimeinen naula Studio 1:n arkkuun”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: