Miten ajatukseni ohjelmoinnista on muuttunut kurssin aikana?

Iki-ihana kurssimme (näin pystyn jo melkein ajattelemaan näin kurssin viimemetreillä) Studio1 starttasi syyskuun puolivälin tienoilla. Elokuun lopussa saimme kotiin kirjeen mukana esitteen, jonka tarkoitus oli antaa hieman esimakua tulevasta syksystä ja Java-ohjelmoinnista. Minulle tämä ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään. Ajatus koko hommasta oli vain että ”TÄH, koodausta, no okei sitten..”. Pahaa-aavistamattomat phuksit kerääntyivät TUAS-talon luentosaliin aloitusluennolle. Tällöin kuulimme myös ensikertaa Kalakirjasta ja tajusimme, mitä koko syksymme tulee tästedes olemaan.

Ensimmäinen harjoitus sujui vielä hyvin tietämättömänä mitään itse koodauksesta tai siitä, mihin kaikkeen sitä voi hyödyntää. Yhteys Java-peleihin oli erittäin häilyvänä mielessä. Jotenkin Java ei ohjelmointikielenä, tai ylipäänsä ohjelmointi, sanonut minulle mitään! Mielestäni oli kummallista kirjoittaa kymmenen riviä tekstiä, jotta saisi tulostettua tekstin ”Hello World!” Miksei saman tien vain kirjoittaisi kyseistä lausetta?

En lähtenyt tähän hommaan riittävän hyvällä asenteella. En ajatellut ohjelmointia mitenkään helppona hommana, mutten toisaalta sellaisenakaan, mitä haluaisin tai ylipäänsä voisin vielä joskus osata. Kurssin alkuvaiheessa näin pari kurssilla toteutettua projektia, nämä olivat pelejä, enkä ikimaailmassa osannut kuvitellakaan itse tekeväni mitään senkaltaistakaan. Tuossa vaiheessa opetteluni oli lähinnä ohjeen sokeana seuraamista ja assareilta saamien neuvojen mukaan koodin kirjoittamista. Eli sisäistetty asia jäi ehkä kymmeneen prosenttiin tavoitteesta. Jotenkin suljin Javan kokonaan pois kaiken muun tieltä. En ymmärtänyt, miksi jotain tällaista pitää opetella.

Koodaus alkoi synkän harmaalla Emacs-editorilla. En koskaan oppinut käyttämään kaikkia sen ominaisuuksia, sillä hajosin jo copy-pasten aiheuttamaan jumitustilaan. Eclipse helpotti elämääni sekä fyysisesti että henkisesti. Jotkut tuntevat nostalgiaa nyt myöhemmässä vaiheessa käyttäessään Emacsia. Jotenkin en itse koskaan oikein ihastunut Emacsin käyttöön. Eclipsen avulla opin paljon lisää ja paljon hyödyllistä, muunmuassa parametreista ja valmiiden luokkien tarjonnasta. Aloin oikeasti, ehkä jollain tuntemattomalla tasolla, välillä jopa pitämään koodaamisesta.

Vihdoin, kaikista kolmesta ensimmäisestä tehtävästä selvinneenä, neljäs tehtävä toi mukanaan jo jotain ihan konkreettista näkuviin ikuisen puurtamisen jälkeen. Pääsi jo seuraamaan omaa tuotostaan ja pelaamaan ”itse tehtyä” peliä. Sikobanin myötä pääsin luomaan oman graafisen käyttöliittymän. Mielenkiinto lisääntyi koko ajan, kun halusi saada lisää toiminnallisuutta, vielä enemmän juttuja näkyviin!

Omaa aikaa ei ollut käytettävissä koodille, eikä se alkuvaiheessa vielä haitannutkaan. Kuitenkin algoritmit olivat monimutkaisia jo alkuvaiheessa ja näin tuntuivat hyvin hyvin hankalilta vielä myöhemminkin. Jälkeenpäin harmittaa kuinka paljon enemmän olisin voinut alkuvaiheessa perusasioista opetella, ja kuinka paljon enemmän nyt osaisin, kuinka hienon projektin olisinkaan voinut saada aikaiseksi.

Projektin voisin sanoa muuttaneen käsitystäni ohjelmoinnista varmasti eniten. Kun ei ollut käytettävissä assareita, joiden hihasta olisi voinut nykäistä epävarmassa tilanteessa, oli vain pakko uskaltaa kokeilla! Omat ratkaisut eivät aluksi tuottaneet onnistunutta lopputulosta läheskään aina, mutta pienetkin onnistumiset kohottivat itsetuntoa ja auttoivat eteenpäin! Projektiini olen lopulta tyytyväinen . Opin yhteensä varmasti enemmän kuin koko kurssin aikana. Opin itse perehtymään virheisiini ja niiden aiheuttajiin sekä ratkaisuihin. Nyt tiesin jo hieman etukäteen jotain siitä, mitä tulee tapahtumaan ohjelmaa ajettaessa. Projektissani käytin tietenkin tuttuja (Javan valmiita)luokkia ja looppeja. For-lauseesta tuli suosikkini ja ArrayList oli esiintynyt jo niin monta kertaa, että ne olivat selvät valinnat, kun mietin eri silmukka- ja kokoelmavaihtoehtoja.

Nyt kun sain projektinikin tehtyä ja sen myötä huomattua, kuinka paljon loppujen lopuksi itseasiassa osaa koodata, (paljon olisi tietysti opeteltavissa vielä, jos haluaisi) on käsitys koko kurssia kohtaan hieman muuttunut. Projektin aikana koodin kirjoittaminen ei tuntunut hirvittävän ylivoimaiselta paria poikkeusta lukuunottamatta. Luulenpa, että asiaan vaikutti eniten juuri se näkyvän tuloksen aikaansaaminen. Helpompi ajatella, keksiä uusia ideoita ja korjata virheitä, kun lopputulos on nähtävissä. Itseluottamus oli myös kova tekijä tässä, oli paljon mukavampi tehdä jotain, kun tiesi, että siinä voi myös onnistua!

Kyllä näin lopuksi on pakko sanoa, että on se kivaa kun sen osaa🙂. Kaverit ja sukulaiset ovat innoissaan pienistäkin ohjelmista, mitä on saanut aikaiseksi. Monta tilausta olen saanut koodattavaksi, mutta katsotaan nyt, avaanko Eclipseä enää tänä vuonna, niin mukava kaveri kun siitä onkaan tullut.

-Meri

0 Responses to “Miten ajatukseni ohjelmoinnista on muuttunut kurssin aikana?”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: