Javan oppiminen

Aloitin Studio1:n ensimmäisen kerran jo vuoden 2006 syksynä. Kuukauden myöhässä ja tarkoituksena lukea muut kiinni. Sitä riemua kesti viikon verran, jonka aikana ehdin muodostaa vahvan ennakkoluulon koodaamisen epäsopivuudesta minulle. Tämä ennakkoluulo kummiteli koko vuoden hartioillani ja oli vielä jossain määrin seuranani viime syyskuussa Studio1:n aloitusluennolla. Nyt kun kuitenkin pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Ja ehkä tuon vuoden aikana jotain tietoa ohjelmoinnista oli tihkunut myös suojakuoreni läpi, sillä alusta asti kaikki tuntui melko luontevalta ja jos ei nyt helpolta, niin ainakin luontevalta. Erityisesti alkuluennoilla (jotka siis viimevuonna missasin) asiat selvitettiin tarpeeksi yksinkertaisesti, että tajusin ettei homma ollutkaan niin vaikeaa.

Usein minulla onkin tapana uusia asioita opetellessani antaa ennakkoluulojeni vaikuttaa liikaa opiskelumotivaatiooni. Sitten kun oikeasti tarun härkää sarvista ja rupean töihin, niin yleensä huomaan ennakkoluulojeni olleen täysin tuulesta temmattuja. Niin kävi siis nytkin. Luulen myös, että kurssin rakenne, jossa ensin tehdään itse, sen jälkeen tehdään itse, sitten kysytään jokin pieni vinkki ja lopuksi taas tehdään itse, sopi minulle kuin pipo hattuun. Varsinkin kun tehtävänannot olivat melko mielenkiintoisia. Myös tarkat takarajat ja niiden rikkomista seuraavat sanktiot toimivat sopivina ruoskina työmotivaation ylläpitämiseksi.

Vaikka äsken mainitsin, että opin parhaiten tekamällä, niin sekään ei ole mielekästä, mikäli asiasta ei tiedä yhtään mitään etukäteen. Mielestäni essee-tehtävät olivat mainio tapa antaa aikaa perehtyä vaikeisiinkin asioihin ennen varsinaista aiheen käsittelyä harjoitustehtävässä. Itselläni on paha(?) tapa ryhtyä suin päin tekemään kaikkea ennen kuin otan selvää mitä ja miten pitäisi tehdä.  Voisin väittää, että ilman esseiden kirjoitusta olisin ollut paljon pahemmin hukassa harjoitustehtävissä ja aikaa niihin olisi kulunut vähintään yhtä paljon enemmän kuin mitä esseiden kirjoittamiseen meni. Vaikka lopullinen oppiminen tapahtuukin vasta itse tekemällä, niin useamman tunnin etukäteisperehtyminen helpottaa tätä oppimisprosessia huomattavasti.

Vastaavasti OLO-sessiot eivät tarjonneet välttämättä samanlaista hyötyä ohjelminnilleni. Syitä siihen on varmasti useita. Päällimmäisin syy on varmasti laiskuus. En rehellisesti sanoen panostanut yhteenkään oppimistavoitteeseen kahtakymmentäminuuttia enempää. Mutta tämä kahdenkymmenen minuutin satsaus riitti, eli pystyin selittämään jotain kummallista purkusessioissa niin että homma meni täydestä. Ehkä jonkinnäköinen kirjallisena vaadittava tuotos oppimistavoitteista olisi saattanu toimia pienenä boostina. Toisaalta olin myös ehtinyt turhautumaan koko OLO-menetelmään edelliskevään Studio2-kurssilla. Jotenkin melko usein tuntuu, että silmittömällä lappujen roiskimisella taululle ei saavutettu mitään muta kuin sekaannusta.  Tästä on taas muodostumassa yhdenlainen ”perusennakkoluulo”, joista olisi syytä päästä varmaankin eroon (kun nyt näitä OLO-kursseja nyt vielä sattuu olemaan jäljellä).

Myös tämä blogiinkirjoittaminen ei oikein tuntunut täysin luonnistuvan. Kyseinen toimitus oli aina helppo heittää priorisoinnissa viimeiselle sijalle, koska ei ollut mitään ns. ”pakollisia” kirjoituksia, eli kirjottaa sai aina kun ehti. Ehkä omaa oppimistani leimaa jonkinnäköinen ruoskan tarve. Tarvitaan joku taho, joka ravistelee tietyin uhkavaatimuksin tekemään hommia ajallaan.

-Ville

0 Responses to “Javan oppiminen”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: