Opiskelumenetelmistä

Ohjelmointi ei ollut minulle aivan uusi käsite tullessani infolle. Olin käynyt lukiossa lyhyen kurssin, joka käsitteli C++:an perusteita. Kurssista ei jäänyt minulle oikeastaan mitään käteen. Muistan ainoastaan, että tässäkin ohjelmointikielessä käytettiin if-lauseita ja taulukoita. Olioiden käyttöön ei ikinä tällä kurssilla perehdytty. Tässä vaiheessa omat oppimismenetelmäni ohjelmointiin liittyen olivat olemattoman huonot, en selvittänyt itse mitään asioita, yritin seurailla vaan tunnilla opettajan malliesimerkkejä ja niiden perusteella sain aina jotakin aikaiseksi.

Pari vuotta vierähti ja päätin hakea ja pääsinkin Informaatioverkostojen tutkinto-ohjelmaan. Tiesin, että syksyllä oli luvassa ohjelmointikurssi. Enpä juuri jaksanut stressata siitä. Ajattelin vain, että yksi kurssi sekin vain on muiden joukossa. Lisäksi jossain kaukana alitajunnassani ajattelin, että minulla on hiukan kokemusta ohjelmoinnista ja alku menee varmaan helposti. Näin siinä ei käynyt. Ohjelmointikokemukseni osoittautui täysin turhaksi, koska sitä ei käytännössä kuitenkaan ollut nimeksikään.

Studio1 alkoi melkoisella vauhdilla mielestäni. Aluksi oppimiseni ja työskentelyni ohjelmoinnin parissa perustui täysin viikottaisiin harjoituksiin. Olin aivan pihalla asioista ja takaraivossani kaikui vain, että tehtävä pitää saada tehtyä ennen deadlineä. Harkoissa assarit hokivat vain, että ”Luetaan sitä API:a”, jos yritti kysyä liian itsestäänselviä asioita. Vieroksuin muutaman ensimmäisen javatehtävän ajan Java API:a,  enkä saanut siitä juuri mitään irti. Alkukankeuden  ja muutaman deadlinen rikkaampana aloin selvästi kehittyä nimenomaan tiedon hankkimisessa itsenäisesti ja ehkä siinä sivussa hieman ohjelmoinnissakin. Ymmärsin, että ohjelmointi on asia, joka pitää itse kovalla työllä oppia. Enää en mennyt harkkoihin vain koodaamaan ja kyselemään turhuuksia. Nyt otin jo ennen harkkoja selvää ongelmallisista kohdista ja pyrin ratkaisemaan ne parhaani mukaan. Oli paljon mielekkäämpää mennä harkkoihin, kun oli valmiina jokin aidosti vaikea asia kysyttävänä. Näin ajan sai käytettyä huomattavasti hyödyllisemmin.

Oppimistekniikkani muuttui kurssin edetessä yhä enemmän ja enemmän itsenäisemmäksi. Enää en ollut niin riippuvainen assarien avusta. Netistä löytyy tuhansittain sivuja, jotka käsittelevät Java-ohjelmointia ja varmasti löytyy sivu, josta löytyy vastaavanlaisia koodiesimerkkejä, mitä itsellä on työn alla. Asian teoriapuoleen kunnolla perehtyminen on  hirvittävän työlästä. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja malttia. On huomattavasti helpompaa vaan ruveta koodaamaan ja kokeilujen kautta pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Itsekin harrastin tätä edellämainittua tapaa koko kurssin ajan, mutta lopussa vähemmän ja vähemmän. Teoriapuoleen tutustuminen antaa kokonaisvaltaisemman kuvan siiitä, mitä on tekemässä ja muistijälki on varmasti pysyvämpi. On mahtava fiilis, kun saa toimimaan jonkun vaikean algoritmin pitkäjänteisen teorialukemisen jälkeen.

-Olli

1 Response to “Opiskelumenetelmistä”


  1. 1 Svante tammikuu 20, 2008 10:42 pm

    Jumalautsi, Olli! Äijä on C++-koodaaja🙂


Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: