Epilogi

Nyt se on vihdoin ohi… (rumpujen pärinää) …studio1!! Kaikki esseet ja toinen toistaan epäselvemmät käsitekartat on palautettu, ohjelmointitehtävät on suoritettu hyväksyttävästi, robot ja botit on lähetetty maailmalle, kauhulla odotettu tentti meni kuin menikin läpi ja näiden sanojen myötä myös blogi-osuus alkaa olla kasassa! Jälkeenpäin, 14 opintopistettä viisaampana (?), on hyvä miettiä, mitä tästä kaikesta jäi käteen.

Koko syksyn ajan haaveili ja uneksi siitä ihanasta päivästä, jolloin tämä KAIKKI olisi viimein ohi. Nyt kun tuo päivä on vihdoin käsillä, ei olo olekaan aivan niin euforinen kuin etukäteen ajatteli – lähinnä tuntuu jotenkin tyhjältä. Kurssista ei ole vielä kulunut ihan niin pitkä aika, että siitä uskaltaisi puhua positiiviseen sävyyn, mutta uskon että jossain vaiheessa aika kultaa muistot, tässäkin asiassa. Jo nyt ajoittaiset mietteet kurssista ovat pelottavan lämpimät. Syksyn mittaan hyviä koodin parissa vietettyjä hetkiä tuntui olevan harvassa, vaikka niitäkin toki löytyi. Viime hetken paniikkikoodaukset muiden epätoivoisten kohtalotovereiden kanssa olivat välillä kaikessa surkeudessaan mitä parhainta ajanvietettä, ja ainakin niiden aikana pääsi tutustumaan muihin innokkaisiin pikku koodareihin. Kurssin loppusuoralla tuntuu hassulta ajatella kokonaista kevättä ilman ohjelmointia – kuluneiden kuukausien aikana elämä taisi pyöriä (surullista kyllä) lähestulkoon täysin Javan ympärillä.

Viikottaiset deadlinet, ryhmätyöt ja loputtomalta tuntuneet nullpointereitten metsästämiset aiheuttivat välillä lähes sietämätöntä stressiä kun aika, kiinnostus ja jaksaminen ei vain tahtonut riittää. Aika ajoin tuli eksyttyä erinäisten oppilaitosten abi-info –sivustoille etsimään opinahjoa, jonne paeta Javaa. Kauhulla odotetun joululoman ja sen mukanaan tuoman projektin myötä suhtautumiseni Javaan kuitenkin muuttui; jos nyt ei myönteiseksi niin ainakin ei-niin-negatiiviseksi. Hävettää myöntää monien angstisten ”enenääikinäkoodaa” –uhoamisten jälkeen, että ei studio1 ollutkaan niin kamala kuin miltä se alkukurssista tuntui.  

Paitsi kohtalaiset ohjelmointitaidot, on tämän puoli vuotta kestäneen Java-matkan aikana tarttunut mukaan paljon muutakin. Oma ajattelu on kehittynyt parempaan suuntaan, ajankäytön hallinta petraantunut, samoin kuin kyky työskennellä valtavan paineen ja kiireen alla. Näin jälkikäteen harmittaa ainoastaan se, että alkusyksystä oma motivaationi oli niin hukassa, etten heti alusta asti panostanut tähän työtä vaativaan kurssiin täysillä. Itse kurssissa ja sen käytännöissä useampikin yksityiskohta jäi kaivelemaan, mutta koska käsittelin niitä jo yhdessä portfoliovastauksessani, en enää listaa niitä tähän.  

Kaikesta huolimatta olen kuitenkin iloinen siitä, että kävin kurssin nimeltä studio1 ja ennen kaikkea että selvisin siitä – lähes vammoitta.

-Ulla

0 Responses to “Epilogi”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: