Oppimisesta

Minkä tyylinen oppija olen? Minkälainen tapa oppia ohjelmointia sopii itselleni? 

Aikaisemmin en ole montaakaan kertaa joutunut opettelemaan asioita, joista en ole tiennyt etukäteen yhtään mitään. Studio1 (onneksi) kuitenkin katkaisi hyvän putken. Ajatus ohjelmointikurssista ja siitä, että edessä olisi 14 opintopisteen edestä jonkin täysin vieraan ja uuden asian opettelua, tuntuikin syyskuun alussa kammottavalta. Ahdistus ei hirveästi helpottanut kurssin edetessä, mutta nyt kun oma ohjelmointiprojekti alkaa melkein olla jo voiton puolella, voin vihdoin myöntää jopa oppineeni jotain – ennen kaikkea oppineeni oppimaan. 

 Tykkään opetella uusia asioita ja taitoja itsekseni. Haluan ottaa itse asioita selvää ja kokeilla kuinka paras lopputulos saavutetaan. Heti kurssin alussa kuitenkin huomasin, etteivät vanhat kunnon keinot tuottaneetkaan enää kovin hääviä tulosta. En tiennyt Javasta mitään, en tiennyt ylipäätään ohjelmoinnista mitään, eivätkä edellä mainitut asiat ole mielestäni sellaisia, jotka opitaan lukemalla ohjekirjaa. Kun on ollut kyse oppimisesta ja uusien asioiden opettelusta, olen tähän asti halunnut päästä alkuun omin voimin, enkä tukeutua muiden apuun. Studio1:n aikana kuitenkin havaitsin, että porukalla koodaaminen tuotti yleensä mitä parhaimpia ideoita ja johti huomattavasti parempiin tuloksiin kuin itsekseen nyhrääminen. Ja ennen kaikkea se oli jopa hauskaa. Melkein aina. 

 Ensimmäisen ohjelmointitehtävän parissa vietin hyvin vähän aikaa, kirjoittelin emacsilla vähän mitä sattuu ja kummastelin miksei kone suostunut kääntämään koodiani. Muutama seuraava tehtävä kului samoilla linjoilla. Vasta kurssin loppupuolella aloin hieman ymmärtää, mistä ohjelmoinnissa oikein on kysymys, ja kuinka sitä oikein pitäisi opetella. Näin jälkikäteen hieman harmittaa että oma motivaatio oli syksyn mittaan niin hakusessa, etten alusta alkaen panostanut tähän kurssiin täysillä. Projektin parissa vietettyjen tuntien aikana jouduin kuitenkin kertaamaan ja opettelemaan monet asiat uudelleen. 

 Kurssin tiukka aikataulu tuntui aika ajoin myöskin ahdistavalta. Yleensä jos ryhdyn työstämään jotakin, haluan käyttää siihen aikaa ja opetella kaiken alusta asti perusteellisesti. Omaksi heikkoudekseni myönnän myös sen, että ellei jokin aihe kiinnosta itseäni, en kykene keskittymään ja panostamaan siihen parhaalla mahdollisella tavalla. Oppiakseni jonkin asian kunnolla, on minun myös koettava ko. asia mieleiseksi ja hyödylliseksi. Ensin mainittu kuvaus ei ainakaan ajoittain tuntunut sopivan Javaan.  

Kurssin edetessä opin kuitenkin, että parhaaseen tulokseen pääsin kun jaksoin keskittyä aiheeseen, ottaa asioista selvää ennen päätöntä koodin näpyttelyä ja ennen kaikkea kun työstin ongelmakohtia jonkun muun kanssa yhdessä miettien. Ohjelmointi, niin kurjaa kuin se välillä onkin, on huomattavasti kivempaa ja helpompaa oppia porukalla kuin yksin. Samoin huomasin yllättäen, että omaa motivaatiota ei lisännyt alkukurssista vallinnut ajatus siitä, että ainoa tavoite oli saada ohjelmointitehtävät hyväksytysti tehtyä. Etenkin projektia koodatessa erilaisten ongelmien kanssa painiskelu sekä uusista (ja vanhoistakin) asioista selvän ottaminen tuntui jopa mieluisalta, kun tavoite oli oikeasti asetettu itseä, ei vain kurssin henkilökuntaa varten.

-Ulla

0 Responses to “Oppimisesta”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: