Kässee X: And then there were none…

Jo jokunen tovi sitten palautettiin kurssin viimeiset teoriatehtävät: käsitekartat ja esseet (kässeet). Lienee siis aika pohtia mitä näistä hilpeistä perjantai-illan viihdyttäjistä jäi todella käteen. Risut ja ruusut, ohdakkeet ja tulppaanit. Osuus koostui viidestä eri tehtävästä, joiden aihepiirit käsittelivät jotakin erityistä Java-ohjelmoinnin osa-aluetta. Opimmeko sitten sitä ohjelmointia kirjoittamalla paatosta olioista ja säikeistä? Kannattiko avata kalakirja? Arvostelustakin olisi jotakin sanottavaa, mutta pitäydyn tässä nyt kuitenkin lähinnä teoriatehtävien mielekkyydessä ja hyödyllisyydessä.

GUI

Teoriatehtävät olivat virkistävä säväys muuten niin ohjelmointi- ja matematiikkapainotteisessa syksyssä. Esseetehtävä ohjelmointikurssilla kuulostaa varmasti monen ulkopuolisen mielestä ideana aluksi vähän huvittavalta, mutta pienen sulattelun jälkeen se alkaa tuntua ihan järkevältä ajatukselta: kokonaisuuksien hallinta edellyttää vankkaa tietopohjaa.

Mikä on informaatioverkostojen ohjelmointikurssin idea ylipäätänsä? Minulla ei ole nyt tallessa syksyllä postitettua Studio1:n mainoslehtistä, mutta muistaakseni siinä painotettiin kurssin olevan lähinnä pohjana tulevia opintoja varten: ensisijaisesti infolaisista ei kouluteta koodareita, vaan kurssin tarkoitus on taata tarpeeksi laaja yleissivistys ohjelmoinnista ja ohjelman kehitysprosessista.

käsitekartta 5

Essee- ja käsitekarttatehtävät ovatkin oiva lääke tällaiseen datanörttisivistymättömyyteen. Ja sitä paitsi – mihinkäs muualle kirjallinen tuottaminen sopisi kuin infolle? Onhan meillä muutenkin opintoja varsin laajalta skaalalta. Esseetehtävä koodauksen lomassa ei ainakaan heikennä tätä vaikutelmaa. Ripaus suolaa keitokseen, sivistystä kansalle, humanismia, luovuutta, Danten jumalainen näytelmä, suo, kuokka ja Jussi? Meni jo hiukan ylitse, mutta ehkä aavistuksen verran sinne päin kuitenkin.

käsitekartta 2

Edellä viittasin teoriatehtäviin lähinnä essee-muodossa, mutta eipäs unohdeta ystäviämme viivoja, nuolia ja käsitteitä – tuttavallisemmin siis käsitekarttoja. Käsitteiden yhdistäminen toisiinsa vaatii yllättävän paljon asioiden hahmottamista. Vähän kuin yrittäisi koota palapeliä, mutta kirjaamalla lisäksi aina palojen väliin niiden välisen suhteen. Monesti käsitekartan teko veikin hieman yllättäen esseen kirjoitusta enemmän aikaa.

Olion ja luokan suhde

Kahden ensimmäisen tehtävän jälkeen jokainen sai itse valita kumpaan tehtäväformaattiin meinasi kallistua (ja kompastua?). Monelle Javaan jo kyllästymään ehtineelle löytyi kuitenkin varteenotettava, ei välttämättä moraalisesti kovin hyväksyttävä, oikotie: teoriatehtävän pystyi loihtimaan pikaisella aikataululla vilkuilemalla edellisvuosien portfolioista vastaavia tuotoksia. Mutta eipä siinä, aivan samalla tavalla nekin voivat olla lähteitä muun kirjallisuuden seassa, vaikka tuskin kovinkaan moni mainitsi näitä lähdeluettelossaan.

Esseen taas periaatteessa pystyi kirjoittamaan välttämättä asioita niinkään hahmottamatta, ns. nollat taulussa. Monesti esseen kirjoitus tuntuikin lähinnä lähdekirjallisuuden referoinnilta, mikä tietysti saattoi olla ihan hyväkin lähtökohta.

Periytyminen

 

Ensimmäinen tehtävä oli lähestulkoon lähtölaukaus Studio1:lle. Tehtävässä tutustuttiin Java-ohjelmoinnin peruskäsitteisiin. Mielestäni se oli aika lailla välttämätön etappi syksyn koodaustaipaleelle. Kunnollinen perehtyminen helpotti ohjelmoinnin ensiaskeleita. Oliot ja luokat tulivat tutuksi esseekirjoittamisen muodossa.

Seuraaksi oli luvassa pakollinen käsitekarttatehtävä. Ympäristö oli varsin luonnollinen tietotyypit-aiheelle, ja niinpä integerit, booleanit ja arraylistit muuntuivat viivapalloviidakkoon ilman suurempia kasvukipuja. Swingiä ja säikeitä käsittelin myös käsitekarttamuodossa, kun taas poikkeukset löysivät tiensä tehtäväpalautuslaatikkoon esseekonseptissa.

Varsin harmillista oli kuitenkin alhainen painotus kurssiarvostelussa. Tässä olisi mielestäni hyvin paljon korjattavaa. Kahden prosentin sääntö (the 2%) vakiintui käsitteeksi phuksien keskuuteen ja sillä jaksettiin kyllä mehustella phuksien omalla IRC-kanavalla tiuhaan tahtiin aina ennen seuraavan teoriatehtävän palautuspäivää. Itse näin jälkikäteen voin sanoa siltikin käyttäneeni aivan liikaa aikaa kässee-tehtäviin ohjelmointitehtäviin verrattuna ottaen huomioon painoarvon arvostelussa – valitettavasti.

Ajonaikaiset virheet

Miten tilannetta sitten voisi parantaa tulevaisuudessa? Helpoin ratkaisu olisi yksinkertaisesti lisätä esseetehtävien painoarvoa. Tai ehkäpä teoriatehtävät voisi liittää arvostelussa kiinteäksi osaksi ohjelmointitehtäviä, jolloin teoriatehtävä korreloisi suoraan Java-tehtävän arvosanaan. Yksi (huonompi?) vaihtoehto olisi jakaa Studio1-kurssi kahteen erilliseen arvosanaan – ohjelmointiosaan ja Studio1-osaan – aivan samalla tavalla kuin ne on nytkin jaoteltu erikseen kurssitarjottimella. Nykyinen arvostelusysteemi on kuitenkin niin turhauttava, että päättävien tahojen olisi syytä harkita muutoksia (mitä ne sitten ikinä ovatkaan) ihan vakavalta pohjalta.

Poikkeukset Javassa

Kaikesta huolimatta kässeistä jäi minulle – nippa nappa – plus-merkkinen fiilis. Koodauksen ilosanoman julistaminen teoriatehtävien muodossa tuki melko hyvin ohjelmointitehtävia ja paikkasi aukkoja Java-tietämyksessä. Ilman niitä ainakin jotkut asiat olisivat jääneet varsin vähälle ymmärrykselle.

Ja pelkästään se jos mikä on jo riittävä syy teoriatehtävien olemassaololle.

– Teemu

1 Response to “Kässee X: And then there were none…”



Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: