Kässee X: And then there were none…

Jo jokunen tovi sitten palautettiin kurssin viimeiset teoriatehtävät: käsitekartat ja esseet (kässeet). Lienee siis aika pohtia mitä näistä hilpeistä perjantai-illan viihdyttäjistä jäi todella käteen. Risut ja ruusut, ohdakkeet ja tulppaanit. Osuus koostui viidestä eri tehtävästä, joiden aihepiirit käsittelivät jotakin erityistä Java-ohjelmoinnin osa-aluetta. Opimmeko sitten sitä ohjelmointia kirjoittamalla paatosta olioista ja säikeistä? Kannattiko avata kalakirja? Arvostelustakin olisi jotakin sanottavaa, mutta pitäydyn tässä nyt kuitenkin lähinnä teoriatehtävien mielekkyydessä ja hyödyllisyydessä.

Teoriatehtävät olivat virkistävä säväys muuten niin ohjelmointi- ja matematiikkapainotteisessa syksyssä. Esseetehtävä ohjelmointikurssilla kuulostaa varmasti monen ulkopuolisen mielestä ideana aluksi vähän huvittavalta, mutta pienen sulattelun jälkeen se alkaa tuntua ihan järkevältä ajatukselta: kokonaisuuksien hallinta edellyttää vankkaa tietopohjaa.

Mikä on informaatioverkostojen ohjelmointikurssin idea ylipäätänsä? Minulla ei ole nyt tallessa syksyllä postitettua Studio1:n mainoslehtistä, mutta muistaakseni siinä painotettiin kurssin olevan lähinnä pohjana tulevia opintoja varten: ensisijaisesti infolaisista ei kouluteta koodareita, vaan kurssin tarkoitus on taata tarpeeksi laaja yleissivistys ohjelmoinnista ja ohjelman kehitysprosessista.

Essee- ja käsitekarttatehtävät ovatkin oiva lääke tällaiseen datanörttisivistymättömyyteen. Ja sitä paitsi – mihinkäs muualle kirjallinen tuottaminen sopisi kuin infolle? Onhan meillä muutenkin opintoja varsin laajalta skaalalta. Esseetehtävä koodauksen lomassa ei ainakaan heikennä tätä vaikutelmaa. Ripaus suolaa keitokseen, sivistystä kansalle, humanismia, luovuutta, Danten jumalainen näytelmä, suo, kuokka ja Jussi? Meni jo hiukan ylitse, mutta ehkä aavistuksen verran sinne päin kuitenkin.

Edellä viittasin teoriatehtäviin lähinnä essee-muodossa, mutta eipäs unohdeta ystäviämme viivoja, nuolia ja käsitteitä – tuttavallisemmin siis käsitekarttoja. Käsitteiden yhdistäminen toisiinsa vaatii yllättävän paljon asioiden hahmottamista. Vähän kuin yrittäisi koota palapeliä, mutta kirjaamalla lisäksi aina palojen väliin niiden välisen suhteen. Monesti käsitekartan teko veikin hieman yllättäen esseen kirjoitusta enemmän aikaa.

Kahden ensimmäisen tehtävän jälkeen jokainen sai itse valita kumpaan tehtäväformaattiin meinasi kallistua (ja kompastua?). Monelle Javaan jo kyllästymään ehtineelle löytyi kuitenkin varteenotettava, ei välttämättä moraalisesti kovin hyväksyttävä, oikotie: teoriatehtävän pystyi loihtimaan pikaisella aikataululla vilkuilemalla edellisvuosien portfolioista vastaavia tuotoksia. Mutta eipä siinä, aivan samalla tavalla nekin voivat olla lähteitä muun kirjallisuuden seassa, vaikka tuskin kovinkaan moni mainitsi näitä lähdeluettelossaan.

Esseen taas periaatteessa pystyi kirjoittamaan välttämättä asioita niinkään hahmottamatta, ns. nollat taulussa. Monesti esseen kirjoitus tuntuikin lähinnä lähdekirjallisuuden referoinnilta, mikä tietysti saattoi olla ihan hyväkin lähtökohta.

 

Ensimmäinen tehtävä oli lähestulkoon lähtölaukaus Studio1:lle. Tehtävässä tutustuttiin Java-ohjelmoinnin peruskäsitteisiin. Mielestäni se oli aika lailla välttämätön etappi syksyn koodaustaipaleelle. Kunnollinen perehtyminen helpotti ohjelmoinnin ensiaskeleita. Oliot ja luokat tulivat tutuksi esseekirjoittamisen muodossa.

Seuraaksi oli luvassa pakollinen käsitekarttatehtävä. Ympäristö oli varsin luonnollinen tietotyypit-aiheelle, ja niinpä integerit, booleanit ja arraylistit muuntuivat viivapalloviidakkoon ilman suurempia kasvukipuja. Swingiä ja säikeitä käsittelin myös käsitekarttamuodossa, kun taas poikkeukset löysivät tiensä tehtäväpalautuslaatikkoon esseekonseptissa.

Varsin harmillista oli kuitenkin alhainen painotus kurssiarvostelussa. Tässä olisi mielestäni hyvin paljon korjattavaa. Kahden prosentin sääntö (the 2%) vakiintui käsitteeksi phuksien keskuuteen ja sillä jaksettiin kyllä mehustella phuksien omalla IRC-kanavalla tiuhaan tahtiin aina ennen seuraavan teoriatehtävän palautuspäivää. Itse näin jälkikäteen voin sanoa siltikin käyttäneeni aivan liikaa aikaa kässee-tehtäviin ohjelmointitehtäviin verrattuna ottaen huomioon painoarvon arvostelussa – valitettavasti.

Miten tilannetta sitten voisi parantaa tulevaisuudessa? Helpoin ratkaisu olisi yksinkertaisesti lisätä esseetehtävien painoarvoa. Tai ehkäpä teoriatehtävät voisi liittää arvostelussa kiinteäksi osaksi ohjelmointitehtäviä, jolloin teoriatehtävä korreloisi suoraan Java-tehtävän arvosanaan. Yksi (huonompi?) vaihtoehto olisi jakaa Studio1-kurssi kahteen erilliseen arvosanaan – ohjelmointiosaan ja Studio1-osaan – aivan samalla tavalla kuin ne on nytkin jaoteltu erikseen kurssitarjottimella. Nykyinen arvostelusysteemi on kuitenkin niin turhauttava, että päättävien tahojen olisi syytä harkita muutoksia (mitä ne sitten ikinä ovatkaan) ihan vakavalta pohjalta.

Kaikesta huolimatta kässeistä jäi minulle – nippa nappa – plus-merkkinen fiilis. Koodauksen ilosanoman julistaminen teoriatehtävien muodossa tuki melko hyvin ohjelmointitehtävia ja paikkasi aukkoja Java-tietämyksessä. Ilman niitä ainakin jotkut asiat olisivat jääneet varsin vähälle ymmärrykselle.

Ja pelkästään se jos mikä on jo riittävä syy teoriatehtävien olemassaololle.

- Teemu

Käsitekartta numero VIISI!

Nyt on kurssin yksi etappi saavutettu, kun VIIMEINEN teoriatehtävä on tehty ja palautettu!! Aihe oli jälleen kerran uusi ja outo, eikä kalakirjan ylimalkainen selailu saanut aikaan mitään valtavaa ahaa-elämystä. Säikeiden perusperiaate tuli kuitenkin selväksi, ja käytännössä asian oppinee seuraavassa (viimeisessä!!) ohjelmointitehtävässä. Vaikka aluksi ajattelin tekeväni esseitä mieluummin kuin käsitekarttoja, käännyin tässä tehtävässä (taas) kartan puoleen, onhan se kuitenkin nopeampi ja mukavampi tehdä. (vaikka kateeksi käykin Merin kartan suoria viivoja!!!!111) Viidestä tehtävästä tein kaksi essee-muodossa ja kolme karttoina. Tähän asti ainakin esseiden arvosanat ovat olleet parempia, tuo karttojen teko ei taida olla mun vahvimpia puolia.

 Yhdyn aikaisempiin tilityksiin; teoriatehtävien painoarvo on AIVAN liian pieni!! Tuntui kovin turhauttavalta panostaa täysillä esseisiin ja karttoihin kun tiesi ettei niillä käytännössä ole juurikaan merkitystä kurssiarvosanan kannalta. Tämä turhautuminen näkyi kyllä myös työn jäljessä. Voin rehellisesti myöntää että menin siitä mistä aita on matalin; yleensä vähän ennen deadlinea kyhäsin kokoon kartan/esseen jonka sisältö oli mitä oli. Etenkin tämä viimeinen tehtävä tuli tehtyä hutaisten.

Jotakin näistä teoriatehtävistä kuitenkin aina jäi mieleen, ja opittua asiaa tuli mukavasti (=väkisin)kertailtua ohjelmointitehtävien parissa. Varsinainen oppiminen siis tapahtui koodatessa, vaikka toki asian omaksumista helpotti se, että aiheeseen oli tutustunut jo aiemminkin. Mutta kuten sanottu: isompi painoarvo näille suht paljon vaivaa vaativille tehtäville ja motivaatio nousisi hurjasti!!!

-Ulla

VIIIMEINEN esseee

Viimeinen essee säikeistä valmistui noin klo. 04:15 maanantain ja tiistain välisenä yönä. Jälleen kerran tehtävän tekeminen jäi yöaikaan, mutta ilmeisestikin se on minulle parasta aikaa tehdä, koska sillon ne ovat valmistueet aina tavoiteaikaan mennessä. Säikeet oli etukäteen aivan hepreaa ja kalakirjalle tuli taas käyttöä. Noin viiden tunnin hajoilun jälkeen sain kasaan esseen, missä olin mielestäni käsitellyt suhteellisen kattavasti säikeiden perusominaisuudet. Saas nähdä tulenko ikinä tarvitsemaan säikeitä koodatessa, pelkän esseen perusteella en kyllä koe osaavani tarpeeksi säikeiden sujuvaan käyttöön koodissa.

Jepjep nyt on teoriatehtävät tämän kurssin puitteissa ohi. No jäikö niistä mitään käteen? Kyllä varmastikin, mutta minusta  olisi voinut jäädä enemmänkin (no olisi varmaankin kannattanut lukea aiheista syvällisemmin).  Osittain kyllä. Minusta ongelmana on teoriatehtävien painoarvo arvostelussa, 2% yhdellä tehtävällä o_0. Tämä vaikutti ainakin minun esseiden tekemiseen hajottavina hetkinä. Kun jokin asia ei selvinnyt muutamalla lukemisekerralla, niin mieleen tuli 2%:n sääntö ja hutaisin asian ympäripyöreästi paperille, ei välttämättä mikään tehokkain oppimismenetelmä. Ja uskon, että moni muukin on ajatellut samoin. Jatkoa ajatellen mielestäni voisi miettiä blogin ja teoriatehtävien painoarvoja uusiksi.. Tämä tosin on vain minun mielipide.

Satunnaisia hajoamisia lukuunottamatta teoriatehtävät olivat ihan hyödyllisia ja opettavaisia, joskus jopa oli mukava tehdä kun pääsi kunnolla vauhtiiin, mutta kritiikkiä voisi antaa edellä mainitusta painoarvosta. Motivaatio ainakin itselläni kohoaisi huomattavasti, jos suhteellisen isolla työmäärällä ansaittu hyvä numero vaikuttaisi hieman enemmän loppuarvosteluun.

Viimeinen!!

Nyt koitti se päivä, jolloin viimeinen Studio1:en teoriatehtävä on laitettu pakettiin ja palautettu! Olo on sen mukainen. Alkukurssista tuntui siltä, että esseitä ja käsitekarttoja olisi voinut tehdä enemmänkin koodaamisen sijaan. Kuitenkin kurssin edetessä huomasin, kuinka paljon enemmän opin ohjelmointitehtävää tehdessä. Siinä tehdään sentään jotain konkreettisempaa, jotain sellaista joka palauttaa sieniä sekä generoi karttaruutuja ja merirosvoja!

Yritin päästä teoriatehtävien kanssa mahdollisimman vähällä, tai niin luulin. Tein suurimmaksi osaksi käsitekarttoja, joita en ilmeisesti viimeisten arvosanojen mukaan osannut tehdä.  Nyt, viimeisessä tehtävässä, palasin essee-muotoon. Ja huomasin olleeni väärässä. Esseessä pystyy samaa asiaa jauhamaan selkeästi helpommin, vaikka ei jotain täysin ymmärtäisikään. Ja silti vaikuttaa siltä että ymmärtäisi.

Viimeinen aihe, säikeet, ei mielestäni ollut kovin vaikea ymmärtää. Käsitteitä ei ollut liikaa ja tällä kertaa kalakirja onnistui havainnollistamaan asian lähestulkoon hyvin Keksin esimerkkejä helposti aivan itsekin ja aiheen rajaaminenkaan ei ollut ylivoimaista. Jään kuitenkin odottelemaan oikeaa oppimisvaihetta, eli ohjelmointitehtävää, jossa kyseisen alueen osaamista vaaditaan.

Jaiks, huomenna pitäisi sitten esitellä projektiaihetta. Tsemppiä kaikille, toivottavasti oma aihe on jo tässä vaiheessa löytynyt Nähdään OLO:ssa!

Asta

fiiliksiä teoria4:sta ja java4:sta

hmm mistähän sitä aloittais.. Vaikkapa swingistä. Päädyin jälleen esseen tekemiseen edellisten kokemusten ohjaamana. Alotus oli kylläkin taas käsittämättömän vaikeeta ja tekstin tuottaminen kangerteli. Vasta yömyöhällä koneen näytöllä rupesi näkymään mustaa valkoisella, ehkä se on vaan fakta että yöaikaan ihminen on luovimmillaan. Mutta joo. En koe oppineeni kauhean paljon swingistä esseetä kirjoittaessa, ehkä tärkeimmät komponentit jäivät jotenkin mieleen ja jonkinlainen käsitys jäi siitä, miten graafisia käyttöliittymiä rakennellaan erilaisista palikoista sopivasti lisäillen. Luulenpa, että swingi tulee hyvinkin tutuksi seuraavan javatehtävän yhteydessä. Itse opin ainakin huomattavasti paremmin asiat konkreettisesti itse tekemällä.

Samaan syssyyn vielä javatehtävästä. Nelosharkka oli mielestäni aika mukava ja opin paljon uutta. Sain tehtävän perjantaina valmiiksi suhteellisen toimivana. Jotain kauneusvirheitä siihen jäi ja kommentointi oli aika naurettavan huonoa paikotellen, mutta lauantain kiireellisyyden takia jostain piti tinkiä. Jepjep. Nokka kohti uuutta viidettä tehtävää, jossa harmikseni aloitetaan täysin alusta ja sienet yms. unohdetaan täysin ;( Juuri kun niihin pääsi sisään ja ehti jo tottua.. aiaia… toivottavasti tästä takaiskusta selvitään ilman pahempia ruhjeita.

Mullakin meinas unohtua robottiturnauksen tunnelmista kirjoittaminen.. Noh, myönnän että mun työpanos ei ollu kauheen suuri.. Johtui ehkä osittain siitä, että mun ohjelmointitaidoista ei olis  ainakaan kauheesti edes ollu apua, ja olin myös estynyt tulemaan silloin perjantain robosessioon. Mutta olisin voinu silti olla enemmän osallisena! Joidenkin muiden aktiivisemman osanoton ansiosta syntynyt robotti ei ihan voittanut, mutta eihän se meitä ihan kauheesti lannistanut. Nyt on sitten työn alla botti, jonka kimpussa  ollaan koko ryhmä oltu jo hienon paljon. Ollaan saatu jo paljon aikaan

Ens viikon teoriatehtävän aihe, siis säikeet, kuulosti alkuun taas ihan oudolta,  mutta parin kalakirjan tutkimiskerran jälkeen alkoi aihe hahmottua. Ja niinpä sain äsken jo käsitekartan valmiiksi! Turvauduin siis taas karttaan, niiden tekeminen kun on vähän mielenkiintoisempaa verrattuna esseen kirjoittamiseen. Aikaisemmin on noiden teoriatehtävien tekeminen jääny ihan sinne viime tippaan, mutta nyt oli pakko varautua jo ens viikkoon, josta on tulossa melko kiireinen muiden kokeiden takia.

Anu

Swing – komponenttikirjasto käsitekartalla

Graafinen käyttöliittymä? Komponenttikirjastoja, tapahtumarajapintoja, asettelijoita ja tapahtuman käsittelijöitä… Helppo valinta. Käsitekartta – ehdottomasti.

Jo vitsiksi muodostunut käytäntö töiden viimetippaan jättämisestä ei jäänyt tapahtumatta tässäkään teoriatehtävässä. Tällä kertaa sain aikaseksi aloittaa aiheepiiriin tutustumisen jopa niinkin aikaisin kuin vuorokausi ennen DL:ää. Aikaisemmin uumoilin tekeväni seuraavasta tuotoksesta jotain vähän erikoisempaa, mutta hylkäsin kuitenkin idean visuaalisesta kartasta liian työläänä ja sopimattomana.

Käsitekartan valmistelu ei vienyt liikaa aikaa – tyylitkin sai kätevästi edellisestä käsitekartasta CMapToolsin tarjoamien työkalujen avustuksella (ja pienillä muutoksilla höystettynä). Tuotos oli kuitenkin valmis hyvissä ajoin, joten en malttanut jättää Swing-karttaa pelkkien viivojen ja palikoiden leikkikentäksi. Kuva sinne ja toinen tuonne… Varsin vähällä vaivalla sain kartasta ainakin omasta mielestäni hauskemman näköisen verrattuna edelliseen käsitekarttaan. Joten loppujen lopuksi tekeleestä tulikin ainakin edellistä karttaa omaperäisempi. Parit screenshotit ohessa.

Nyt takana on karttoja ja esseitä kumpaakin kaksi. Pidän esseen kirjoittamisesta, mutta kartan teko tuntui ainakin nyt niin helpolta ja mielekkäältä, että ehkäpä vaaka kallistuu siihen suuntaan myös viimeisellä kerralla. Vahva ehkä. Ja sananen vielä Java 3:sta. Olipa itseluottamusta kohottavaa, että tällä kertaa pystyin koodaamaan tehtävän lähes täysin omin neuvoin. Ei tarvinnut nykiä assaria hihasta, vaan useimmat ongelmat ratkesivat purkamalla probleemaa vanhanaikaisin keinoin – kynällä ja paperilla. Ajoittain ohjelmoiminen tuntuu jopa ihan mukavalta – se muistuttaa matematiikkaa monessa suhteessa. Parasta ovat mielestäni tilanteet, joissa saa itse päättää menettelytavan. Lopputulos oli suhteellisen toimiva ratkaisu, vaikka korjattavaakin jäi (palautetta odotellessa).

Seuraava viikko tarjoaa taas haasteita. Jos ei muuten niin ainakin ajankäytön hallinnan suhteen. Irkkibotti, javatehtävän DL ja unohtamatta killan tapahtumia. Ja kun olisi näiden koulujuttujen lisäksi niin paljon muutakin tekemistä.

Sokerina pohjalla: reilun viikon päässä häämöttävät matematiikan välikoe ja tuotantotalouden tentti tuskin jättävät kenellekään liikaa vapaa-aikaa tuhlailtavaksi.

Ja entäs tuorein java-tehtävä – noh, kiirettä pitää taas, eipä voi muuta sanoa.

- Teemu

mureenapoikkeus ja swii-ing

Tulipa taas pidettyä taukoa kirjoittamisesta! Liekö syynä tenttiviikon loma vai ikuinen koodausinto? Oli kyllä tässä välissä oikein virkistävää viettää yksi viikonloppu ilman deadlinea! Onneksi tekemisepuutetta ei kuitenkaan joukossamme ilmennyt. Ilman luentoja tuli Paniikissakin istuttua jälleen useampikin tovi. Kolmannessa ohjelmointitehtävässä piti jo alkaa itsekin ajattelemaan, tehtävänanto ja toteutus eivät olleetkaan enää täysin ehdottomia. Plussaa tehtävä saa kyllä esimerkkinimistään sekä muurenapoikkeuksesta .

Nimellä “kartta 4″ lähti jälleen tämän tehtäväkierroksen essee/käsitekartta. Yhden esseen olen kurssin aikana saanut aikaiseksi, sen pakollisen, ja muuten on teoreilu jäänyt käsitekarttailuksi enemmän tai vähemmän siistin/tyylikkään tuotoksen kera. Neljäs aihe oli siis Swing. Aihe ei minulle tuonut mieleen yhtään mitään, minkä olisin edes jotenkin voinut yhdistää Javaan. Googlekin antoi osumia tanssiin ja musiikkiin liittyvistä swingeistä. Ei alkanut hyvin. Loppujen lopuksi tietoa kyllä löytyi, mutta kun sitä löytyi, niin sitä löytyikin liikaa. Eli siis mikään ei kelpaa! Tehtävänannossa pyydettiinkin rajaamaan aihetta, mikä osoittautui ihan tarpeelliseksi, mutta samalla erittäin haastavaksi aiheeseen pahemmin perehtymättömälle. Luulenpa, että tässä olisi voinut esseen kirjoittaminen sujua helpommin, mutta kun CmapToolsin avaa, ei siitä ole enää paluuta kirjoittamiseen. Palluroiden värittäminen ja uudelleen ja uudelleen asetteleminen vain on niin hauskaa.

Mitä aiheesta sitten jäi käteen? Ainakin jossain määrin hyödylliseksi on tämä komponenttikirjasto todettava, niin paljon kivaa se sisältää, ja enpä toisaalta usko, että muuten vain aiheeseen olisi latettu tutustumaan. Graafinen käyttöliittymä on siis mahdollista toteuttaa swingillä, joka on kehitelty versio java.awt:stä. javax.swing sisältää paljon käyttöliittymäkomponentteja, jotka mahdollistavat mm. näytölle avautuvien ikkunoiden luomisen. Ei mikään turha juttu siis.

Teoriatehtävien teko ja palautus jää aina viimeisille tunneille, jolloin päällimmäisenä mielessä on enemmänkin se, että saa tekstiä aikaiseksi kuin se että itse asiasta jotain ymmärtäisi. Ehkä voisin tätä käyttää tekosyynä (oikeastihan se ei ole laiskuus), kun teen käsitekarttoja esseiden sijaan. Jotta kartan saisi edes jotenkin fiksun näköiseksi, on asia kokonaisuutena ymmärrettävä. Toteutuiko tämä sitten kohdallani? Se nähdään taas seuraavassa arvostelussa ja viimeistään sitten käytännössä koodatessa !

-Meri

Teoriatehtävä 4

Teoriatehtävä 4 :n aiheena oli swing. Aihe oli omasta mielestäni haastava; ehkä kaikkein vaikeimmaksi osoittautui aiheen rajaaminen. Päädyin jättämään aika paljon niin olennaista kuin epäolennaistakin pois, sillä käsitekartta paisui ja paisui kovin uhkaavasti liioista esimerkeistä yms.

Tarkoitus oli alunperin kirjoittaa essee, käsitekartat eivät ole muakaan ihan täysin vielä vakuuttaneet, mutta kiire iski jälleen ja kartan sai suht nopeasti kasattua. Jälki on sen mukaista

Opin jotain, mutta en voi sanoa että swing olisi mulle ihan täysin auennut. Aihe vaatisi vähän enempi paneutumista. Ehkäpä ohjelmointitehtävien myötä asiat taas selkenevät!!

-Ulla

Kuulumisia: osa 1, käsitekartta

Moikka!

Toisessa teoriapalautuksessa oli pakko tehdä käsitekartta. Noi kartat ovat aina olleet mun mielestä ihan sairaan tuskallisia vääntää eikä tämä kerta todellakaan tehnyt poikkeusta. Ensin aloittaminen jäi viime tinkaan ja sen jälkeen keskellä yötä taistelin heikkoon kolmoseen oikeuttaneen luomuksen. Virheitä mun käsitekartassa olivat ainakin saman käsitteen toistuminen muutamassa paikassa ja epäselkeät viittaukset, jotka eivät kuvastaneet asioita tarpeeksi selkeästi.

Tärkeintä on onneksi, että mulle itselleni jäi sellainen kuva, että ko. asiat palautuivat melko hyvin mieleen, vaikka niiden saaminen tuollaisiksi käsitteiksi ei näköjään olekaan mun juttu. Jotenkin on hankalaa, kun tarvii koko ajan pohtia, miten jonkun asian esittäisi ja miten ne viivat ja värit oikein kannattaa taiteilla. Sanoilla on mun mielestä nopeampi selittää, vaikka se vanha viisaus toista väittääkin. CMap-ohjelmassa on kyllä melko kätevä automaattisen asettelun työkalu (Ctrl+L), jonka avulla saa kartoista ainakin kivan näköisiä. Harmi, ettei se osaa myös kääntää mun ajatuksia yhtä selviksi suhteiksi niihin karttoihin!

Onko meidän ryhmässä muuten muita pelkkiin esseisiin toisen tehtävän jälkeen siirtyneitä kuin minä ja Ville?

/Henri